torstai 24. tammikuuta 2013

HAKUNA MATATA!

blog27 blog15 blog9 blogi9 blogg16vaavi blog8 kkkk blog13 blog4blog2jellonablogg29blogg34,momm oisko2 blog10 blogg35 blog27
JAMBO!
Sanoinkuvaamaton reissu takana päin ja tämän kaiken sain kokea ihan huippujen tyyppien kanssa!
Elikkä, Afrikassa, Kenyassa oltiin meidän koulun ryhmän kanssa 29.12-9.1. Asuttiin siis ihan "hotellissa", joka ensi näkemältä tuntui kuitenkin hylätyltä talolta jonka kaikenlisäks viholliseni, ötökät olivat ottaneet omakseen. Ensihetken kulttuurishokin jälkeen, alkoi homma kuitenkin sujua ja pystyin nauttia matkasta täysin ottein. Käytiin Safarilla, lastenkodissa, uimassa, ravintolassa (syötiin krokotiilin lihaa, häränpalleja, strutsia.. ) shoppailemassa, snakeparkissa ja vierailemassa eri paikoissa esim. Tee tehtaalla. Mistä tykkäsin erityisen paljon oli kyllä HAKUNA MATATA! Ei kiireitä, ei huolia;) Afrikkalaiset ei näköjää tiedä mikä kello on.. Mitä kaipaaman myös jäin, oli ne ihanimmista ihannimmat lapsukaiset. Puhumattakaan kaikista ystävällisistä ihmisistä joita siellä tavattiin, NIIN hyväsydämmisiä kaikki!
Nonno, eikai nyt sentään saa unohtaa mahtavammista mahtavampia eläimiä. Eikai nyt sentään ollut siistiä nähä safarilla jellonia siellä luonnossa vaan JÖÖ metsästämässä, onneks ei kuitenkaan meitä. Pienesti kerkes epäillä niiden metsästyskohdetta kun se valtava isolettine kaveri käväs iha mejä safari auto vieressä. Elikkä nähtiinhä me kaikenlaisia ja kaikenmuotoisia elukoita ja niitä hetkiä safarilla en koskaan edes PYSTY kuvittelevani unohtamaan. Mitä nyt siisteimpiä mun mielestä oli niin oli elefantit, kirahvit, seeprat, lejonat, krokotiilit, virtahevot, gepardit, pahkasiat (pumba), apinat ja tietenki se yks sulone kilppari matkanvarrella. Ja jos nyt puhutaan eläimistä ylipäänsä niin aasitkin oli yllättävän sulosia. Tähän väliin voin myös mainita ei niin toivotun eläimen, joka luikerteli tasaisin väliajoin mejän hotellin seinillä, eli todella iljettävän liskon. Myös käärmeet oli harvinaisen rumia.
PARASTA oli nähä kans se ilme lapsien kasvoilla kun jaettiin niille kaikennäkösiä lahjoja. Siis elikkä ostettiin lähikaupasta isoja tikkaripusseja ja jalkapalloja meillä oli mukana suomesta, noin 60kpl. Bussilla matkustaessa paikasta A paikkaan B ja takasin jaettiin kaikille vastaantulijoille kyseisiä lahjoja. Ihan liian innokkaina lapset ottivat tikkarit ja pallot vastaan, useimmat menivät ihan vaan ilosta sekaisin ja hyppivät ja kiljuivat. Tässä se taas huomataan kuinka pienestä ihmiset siellä oli onnellisia ja kiitollisia. Me täällä suomessa voitaisiin tässäkin asiassa ottaa mallia, ja olla kiitollisia mitä pienimmistäkin asioista. Tekisi varmaan ihan hyvää meidänkin joskus ajatella kuinka onnekkaita me ollaan kun saadaan syödä tikkaria :-D
Nojoo tästä tekstistä nyt voi saada jonkulaisen käsityksen siitä mitä me ollaan riehuttu ja tehty Kenyassa, mutta lupaan että tässä ei todellakaan oo kaikkea ja tämä on ihan vain pintaraapaisu jos edes sitäkään, kaikesta siitä mitä ollaan koettu ja on ihan mahotonta kertoo tai selittää se mitä siellä oli ja miten tai miks rakastuin tuohon maahan. Jokapäiväinen elämä ei siellä ollut täydellistä, ja juuri se epätäydellisyys ja miten arkipäivä kenyassa poikkes suomen arkipäivästä, teki siitä mun silmille täydellistä. Mutta voin vaan kertoa sen että en koskaan oo kokenu mitään näin mahtavaa tai jotain näin mieleenpainuvaa tai sydäntä sykähdyttävää ja pysähdyttävää kuin tällä matkalla. Afrikka tuli ja vei mun sydämen mennessään. One day i will be back